Viisi liskoa, jotka voit kohdata Aurinkorannikolla

Liskot ovat tärkeä osa Aurinkorannikon ekosysteemiä.

Aurinkoisten polkujen ja metsäisten rinteiden kätköissä Málagan maakunnan kunnissa, elää viisi liskolajia, jotka pitävät hyönteiskantoja kurissa ja toimivat myös itse ravintona monille eläimille. Näitä pieniä, nopeita matelijoita yhdistää erinomainen sopeutumiskyky ja lajikohtaiset erityispiirteet.

Liskot ovat ekologisesti merkittäviä eläimiä, jotka viihtyvät niin hiekkamailla kuin metsänreunoilla. Niiden värit ja käyttäytyminen vaihtelevat lajista toiseen – osa loistaa oranssina auringossa, toiset sulautuvat lähes täydellisesti maaston sävyihin.

Tässä artikkelissa esitellään viisi tavanomaisinta liskolajia, joita luonnossa liikkuja voi alueella kohdata.

Timon lepidus ja Timon nevadensis

Nämä toistensa kanssa lähisukulaiset ovat Málagan suurimpia matelijoita. Ne voivat kasvaa jopa 65 cm pituisiksi, ja erityisesti Timon lepiduksen (Helmisisiliskon) vihreä väri ja siniset pilkut tekevät siitä helposti tunnistettavan. Timon nevadensis on hillitymmän värinen, mutta yhtä tehokas hyönteisten saalistaja.

Lajit viihtyvät hyvin aurinkoisilla ja suojaisilla paikoilla: pensaikoissa, oliivilehdoissa, metsän aukoilla ja jopa puistoissa. Ne ovat yksineläjiä, ketteriä kiipeilijöitä ja aktiivisia metsästäjiä, jotka saalistavat mm. hyönteisiä, pieniä matelijoita ja linnunmunia.

Psammodromus edwardsianus

Psammodromus edwardsianus tunnistettiin omaksi lajikseen geneettisten tutkimusten perusteella. Noin 11 senttimetriä pitkä, harmaanvihreä ja pilkullinen laji elää avoimilla, aurinkoisilla alueilla esimerkiksi Marbellassa ja Mijasissa. Se on aktiivinen myös talvella, mikäli sää sallii, ja käyttää ravinnokseen pieniä hyönteisiä.

Laji ei ole uhanalainen, mutta kuuluu Andalusian suojeltuihin eläimiin. Sen suurimmat uhat liittyvät elinympäristöjen muutoksiin.

Acanthodactylus erythrurus

Acanthodactylus erythrurus on näyttävä, jopa 20 cm pitkä lisko, jonka punainen häntä ja pitkät jalat erottavat sen muista. Se elää erityisesti Aurinkorannikon länsiosan hiekkamailla ja rinteillä. Laji liikkuu nopeasti ja rakentaa omat piilopaikkansa suojaisille etelärinteille.

Vaikka laji on melko yleinen, sen elinympäristöjä uhkaavat rakentaminen ja maaperän tiivistyminen.

Psammodromus algirus

Tämä pitkähäntäinen psammodromus algirus voi kasvaa jopa 32 cm pitkäksi, ja se viihtyy erityisesti mäntymetsissä ja pensaikkoisilla alueilla. Laji on yleinen Málagan luonnossa ja tavattavissa esimerkiksi Gran Sendan vaellusreiteillä.

Sen hajuaisti on poikkeuksellisen kehittynyt, ja se käyttää haarakieltään ilmakehän kemiallisten viestien vastaanottamiseen.

Psammodromus hispanicus

Psammodromus hispanicus on pieni ja erittäin nopea laji, joka on yleinen erityisesti eteläisessä Espanjassa. Sen hoikka vartalo on korkeintaan 15 cm pitkä, ja väritys vaihtelee harmaasta vihreään, koristeltuna vaaleilla raidoilla ja tummilla pisteillä.

Tämä laji suosii matalakasvuisia ja avoimia alueita, missä se liikkuu lähes tauotta. Se on aktiivinen suurimman osan vuodesta ja käyttää ravintonaan pieniä hyönteisiä ja hämähäkkejä. Vaikka elinikä on lyhyt, se ehtii lisääntyä kahdesti vuodessa.

Laji ei ole uhanalainen, mutta sen elinympäristöt voivat vaarantua maankäytön muutosten myötä. Se on sopeutunut hyvin petojen uhkaan nopeudellaan ja suojaväreillään.

Kaikki viisi liskolajia ovat tärkeä osa Aurinkorannikon luontoa ja ekosysteemiä. Niiden säilyminen edellyttää sopivien elinympäristöjen turvaamista sekä valistusta niiden merkityksestä luonnon monimuotoisuudelle.

Lähde: Área Costa del Sol