Miksi Espanjassa ei vaihdeta nimeä avioliiton myötä?

Taustalla on sekä vahva perinne että käytännön syyt.

Espanja on yksi harvoista maista maailmassa, joissa naiset eivät vaihda sukunimeään avioituessaan. Siinä missä monissa muissa maissa nimen muuttaminen on odotettua – ja usein automaattista – Espanjassa näin ei tapahdu. Mutta miksi?

Selitys löytyy Espanjan ainutlaatuisesta nimijärjestelmästä. Jokaisella on kaksi sukunimeä: toinen isältä ja toinen äidiltä. Esimerkiksi nainen nimeltä Ana Martínez Rodríguez voi mennä naimisiin Juan Sánchez Pérezin kanssa, mutta kumpikin säilyttää oman nimensä. Jos he saavat lapsen, tämän sukunimi muodostuu vanhempien nimistä: ensin isän ensimmäinen sukunimi, sitten äidin ensimmäinen. Lapsen nimi voisi siis olla Carlos Sánchez Martínez.

(Sivuhuomautuksena: espanjalaisten sukunimien yleinen pääte ”-ez” tarkoitti alun perin ”jonkun poika” – esimerkiksi Álvarez oli Álvaron poika ja Fernández Fernandon.)

Historiallinen järjestelmä juontaa 1800-luvulle

Espanjalainen sukunimijärjestelmä on pitkän kehityksen tulos. 1800-luvulla siirryttiin kirkonkirjoista viralliseen väestörekisteriin, mikä edellytti sukunimien vakiinnuttamista. Ensimmäinen siviilirekisteri perustettiin Madridissa vuonna 1822, ja vuoteen 1840 mennessä järjestelmä oli käytössä kaikissa suurissa maakuntakeskuksissa. Vuonna 1871 koko väestö oli rekisteröity, ja vuonna 1889 siviililaki virallisti käytännön, jonka mukaan lapselle annetaan sekä isän että äidin sukunimi – käytäntö, joka on yhä voimassa.

Byrokratian välttely ja tasa-arvo vaikuttavat

Perinteen lisäksi nimenvaihdon harvinaisuuteen vaikuttavat myös käytännön syyt. Nimen vaihtaminen on Espanjassa monimutkainen prosessi, joka edellyttää virallista hakemusta ja painavaa perustetta. Toisin kuin monissa muissa maissa, muutos ei ole nopea eikä rutiininomainen.

Oman nimen säilyttäminen yksinkertaistaa arkea: henkilötodistukset, pankkitiedot ja muut viralliset asiakirjat pysyvät ennallaan. Nimenvaihdon välttäminen vähentää myös hallinnollista vaivaa.

Lisäksi taustalla on vahva tasa-arvonäkökulma. Monille espanjalaisille naisille ajatus miehen sukunimen ottamisesta tuntuu vanhentuneelta ja jopa sovinistiselta. Se koetaan jäänteenä ajasta, jolloin nainen nähtiin miehen omaisuutena.

Espanjassa oman syntymänimen säilyttäminen on normi – identiteetin, itsenäisyyden ja tasa-arvon ilmentymä.

Siksi espanjalaiset naiset eivät vaihda nimeään avioliiton myötä vain perinteen vuoksi – vaan myös käytännön, hallinnollisten ja tasa-arvoon liittyvien syiden takia. Ja samalla sukupuiden seuraaminen helpottuu merkittävästi.

Lähde: spanishnewstoday.com