Eläintenhoitajien arki Fuengirolassa: yli 11 000 eläintä, 300 eri lajia

Bioparc-eläinpuiston noin 20 eläintenhoitajaa vastaavat päivittäin tuhansien eläinten hyvinvoinnista Fuengirolassa. Työhön kuuluu paljon muutakin kuin ruokinta ja siivous – myös lajien suojelua ja vuorovaikutusta eläinten kanssa.

Vastuuta aamusta iltaan

Kello seitsemän aamulla Bioparcin eläintenhoitajat aloittavat päivänsä. Jokainen suuntaa oman vastuualueensa pariin: osa hoitajista työskentelee lintujen ja nisäkkäiden kanssa, osa matelijoiden, ja osa huolehtii kaloista sekä selkärangattomista. Yhteensä puistossa asuu lähes 11 000 eläintä, jotka edustavat 304 eri lajia.

Vaikka suurin osa eläimistä on kaloja (8 455) ja selkärangattomia (2 119), puistossa elää myös 103 nisäkästä, 168 lintua, 99 matelijaa ja 51 sammakkoeläintä. Suurin hoitajaryhmä työskentelee lintujen ja nisäkkäiden parissa.

Päivä alkaa tarkastuksilla

Eläintieteellisen tiimin esihenkilö Javier Vicent kertoo, että päivän aluksi tarkastetaan eläinten tila ja elinympäristöjen turvallisuus.

– Täytyy varmistaa, ettei yön aikana ole tapahtunut yhteenottoja, että tilat ovat siistit ja ettei esimerkiksi puiden oksista ole muodostunut karkaamisreittejä, hän kuvailee.

Tämän jälkeen alkaa ruokinta. Yksi hoitajista toimii keittiövastaavana ja valmistaa eläimille yksilölliset ruokavalionsa mukaiset ateriat. Nisäkkäille tarjotaan esimerkiksi raakaa lihaa ja kasviksia – ruokailukerrat vaihtelevat lajista riippuen kahdesta neljään kertaan päivässä.

Vuorovaikutus vaatii taitoa

Turvallisuuden ja ruokinnan jälkeen hoitajat keskittyvät eläinten kanssa vuorovaikutukseen. Jokaisen lajin kanssa toimitaan eri tavalla, ja hoitajilta vaaditaan herkkyyttä eläinten elekielen tulkintaan.

– Kädellisten kanssa täytyy olla rauhallinen ja itsevarma, sillä ne huomaavat pelon ja voivat käyttää sitä hyväkseen. Kasvinsyöjien kanssa puolestaan vältetään äkkinäisiä liikkeitä, koska ne ovat luonnossa saaliseläimiä ja pakenevat nopeasti, Vicent kertoo.

Kädelliset ja käärmeet ovat hoitajien näkökulmasta vaativimpia hoidettavia – kädelliset tarvitsevat tietyn kosteustason, oikeanlaisen ilmanvaihdon, valaistuksen ja monipuolisemman ruokavalion. Lisäksi ne ovat erittäin älykkäitä.

– Ne tarvitsevat virikkeitä ja psykologista stimulaatiota pitääkseen mielensä vireänä. Pyrimme rikkomaan niiden rutiinia esimerkiksi laittamalla herkkuja suljettuihin pakkauksiin, joiden avaaminen vaatii kekseliäisyyttä. Se tarjoaa heille sekä iloa että haastetta, Vicent selittää.

Uhanalaisten lajien lisääntyminen

Yksi Bioparcin keskeisistä tehtävistä on osallistua uhanalaisten lajien suojeluohjelmiin, joita toteutetaan Euroopan uhanalaisten lajien ohjelman (EEP) kautta. Tavoitteena on lisätä niiden lajien määrää, joita luonnossa on enää vähän ja jotka ovat vakavasti vaarassa kuolla sukupuuttoon. Bioparcin 304 lajista 60 kuuluu suojeluohjelmiin – mutta käytännössä kaikki lajit ovat jollain tavalla uhanalaisia.

Kun eläin saapuu puistoon, aloitetaan rauhallinen totutus uuteen ympäristöön ja muihin lajitovereihin.

– Aluksi eläin saa tutustua ääniin ja tiloihin rauhassa. Sitten esitämme sen muille eläimille verkon läpi ja seuraamme reaktioita. Eläimet itse antavat meille merkit etenemisestä. Esimerkiksi kissapetojen kohdalla on hyvä merkki, jos ne kehräävät tai hierovat itseään aitaa vasten. Jos ne murahtelevat tai potkivat verkkoa, on parempi odottaa, Vicent kuvailee.

Harvinaisia lajeja ja haastavia pesintätapoja

Puiston kaikkein uhanalaisimpia eläimiä ovat muun muassa Sumatrantiikerit, joita elää luonnossa enää noin 400 yksilöä, sekä Filippiiniensarvinokka, joita on jäljellä arviolta vain 1 200 yksilöä.

Viimeksi mainittu lintulaji tunnetaan poikkeuksellisesta pesintätavastaan: naaras jää puunkoloon jopa viideksi kuukaudeksi hautomaan munia, kun taas koiras ruokkii sen pienen aukon kautta.

Lähde: diariosur.es