Uskomaton löytö Andalusiassa: keskiaikainen aarre korppikotkan pesässä

Tutkijat löysivät jopa 750 vuotta vanhan sandaali ja muita keskiaikaisia esineitä korppikotkien muinaisista pesistä.

Etelä-Espanjassa työskentelevät arkeologit ovat tehneet poikkeuksellisen löydön: yli 200 ihmisen valmistamaa esinettä on löytynyt vuosisatoja vanhoista partakorppikotkien pesistä. Löydöt tarjoavat uudenlaista tietoa keskiajan elämästä ja siitä, miten luilla itseään ravitsevat linnut tulivat säilyttäneeksi menneisyyden jälkiä.

Tutkimustulokset on julkaistu Ecology-lehdessä, ja ne perustuvat analyysiin 12 hylätystä pesästä, jotka sijaitsivat kallionkielekkeillä Andalusiassa. Pesät kuuluivat partakorppikotkalle (Gypaetus barbatus), joka katosi Etelä-Espanjasta noin vuosisata sitten.

Keskiaikainen sandaali säilyi täydellisesti

Silmiinpistävin löytö oli punotusta esparto-ruohosta valmistettu sandaali, jonka arvioidaan olevan 650–750 vuotta vanha. Esparto, sitkeä välimerellinen kasvi, jota käytetään yhä korien ja espadrillojen valmistukseen, oli yleinen materiaali keskiaikaisessa jalkinevalmistuksessa. Kallionluolien kuivat ja viileät olosuhteet ovat säilyttäneen kengän lähes täydellisessä kunnossa. Samasta pesästä löytyi myös lampaannahkapala, johon oli maalattu punamullalla viivoja – sekin useiden vuosisatojen takaa.

Luonnon ja ihmisen jättämiä kerroksia

Vuosina 2008–2014 tutkijat Antoni Margalidan ja Ana B. Marín-Arroyon johdolla analysoivat 12 hylättyä partakorppikotkan pesää Andalusiassa ja Castilla-La Manchassa – alueilla, joilta laji on kadonnut. Tutkimusryhmä laskeutui köysien avulla tutkimaan hylättyjä pesiä, jotka olivat säilyneet koskemattomina lintujen häviämisen jälkeen. Partakorppikotkat ovat poikkeuksellisia petolintuja: ne syövät pääasiassa luita, värjäävät höyhenensä oranssilla mudalla ja palaavat samoihin pesäpaikkoihin sukupolvesta toiseen. Näin syntyneet kerrokselliset pesärakenteet suojasivat kaiken, mitä linnut olivat niihin kuljettaneet.

Pesistä löytyi huomattava määrä luonnonmateriaaleja ja ihmisen jättämiä esineitä. Suurin osa sisällöstä koostui eläinten jäännöksistä – yli 2 100 luusta, 86 sorkasta ja kymmenistä munankuoren palasista – mutta noin yhdeksän prosenttia oli ihmisen tekemiä esineitä. Niihin kuului 72 nahkaesinettä, 129 kangaspalaa, 25 espartosta valmistettua esinettä sekä muutamia työkaluja, kuten varsijousen nuoli ja linko.

Esineet päätyivät pesiin, kun linnut keräsivät ympäristöstä oksia ja muuta materiaalia pesien rakentamiseen ja korjaamiseen – myös ihmisten hylkäämiä jäänteitä. Ajan myötä pesistä tuli eräänlaisia luonnon holveja, joissa orgaaninen aine säilyi huomattavasti paremmin kuin avoimessa ympäristössä. Hiiliajoituksen mukaan löydöt ovat 150–675 vuotta vanhoja.

Ekologinen ja historiallinen aarre

Pesistä löytyneet kerrokset tarjoavat tutkijoille arvokasta tietoa myös alueen ekologiasta. Luut, munankuoret ja oksat voivat paljastaa tietoa lintujen ravinnosta, alueen eläimistöstä sekä kasvillisuuden muutoksista vuosisatojen aikana. Tulevissa tutkimuksissa saatetaan tunnistaa myös torjunta-aineiden tai muiden saasteiden jäämiä, mikä voisi auttaa nykyisiä suojelutoimia.

Partakorppikotka on Euroopan uhanalaisin korppikotkalaji, jonka vuoden 2025 laskennassa todettiin vain 309 pesivää paria. Vielä 1800-luvulla sen levinneisyys ulottui lähes kaikille Espanjan vuoristoalueille, mutta metsästys ja myrkyttäminen johtivat kannan romahtamiseen. Viime vuosina partakorppikotkaa on alettu palauttaa alueelle suojeluohjelmien avulla. Välimeren alueella arvioidaan elävän alle 250 yksilöä.

Lähde: Archaeology News