Käärmeet Andalusiassa – näin tunnistat myrkylliset lajit

Andalusian upeassa luonnossa liikkuu myös käärmeitä, joista kaksi on myrkyllisiä lajeja. Lue, mistä eri käärmeet tunnistaa ja miten liikut maastossa turvallisesti!

Andalusian monimuotoinen luonto houkuttelee retkeilijöitä, mutta maastossa liikkuessa on hyvä olla tarkkana – rehevässä kasvillisuudessa ja kivikkoisilla rinteillä liikkuu myös hiljaisia asukkeja: käärmeitä. Suurin osa niistä on ihmiselle vaarattomia, mutta alueella esiintyy myös kaksi myrkyllistä lajia. Tässä Andalusian käärmelajit ja vinkit niiden tunnistamiseen.

Myrkylliset käärmeet

Nysäkuonokyy (Vipera latastei)

Nysäkuonokyy (Vipera latastei) on ainoa selkeästi myrkyllinen käärme Andalusiassa. Käärmeen purema voi aiheuttaa turvotusta, kipua ja pahoinvointia, mutta kuolemantapaukset ovat erittäin harvinaisia. Purema vaatii aina lääkärin tarkastuksen. Nysäkuonokyytä esiintyy kivikkoisilla, aurinkoisilla rinteillä, usein piilossa kivien alla.

Mistä käärmeen tunnistaa:

• Kolmiomainen pää
• Siksak-kuvio selässä
• Harmaanruskea väritys
• Lyhyt ja paksu vartalo (yleensä < 70 cm)

Montpellierin käärme (Malpolon monspessulanus)

Montpellierin käärmettä (Malpolon monspessulanus) tavataan erityisesti kuivilla alueilla ja metsänreunoissa, missä se liikkuu vikkelästi saalistaen liskoja ja pieniä nisäkkäitä. Se on yksi Andalusian suurimmista käärmelajeista, joka voi kasvaa jopa yli kahden metrin pituiseksi. Montpellierin käärme on takamyrkyllinen eli sen myrkkyrauhaset sijaitsevat takahampaissa, joten on käytännössä vaaraton ihmisille: käärmeen täytyisi saada kunnon ote ja purra pitkään, jotta myrkky pääsisi ihoon.

Mistä käärmeen tunnistaa:

• Pitkä ja hoikka vartalo (voi kasvaa yli 2 metrin mittaiseksi)
• Harmaanvihreä tai ruskea, usein yksivärinen väritys
• Sulavalinjainen pää (ei selkeää kolmiomuotoa)
• Nopea ja ketterä liike

Ei-myrkylliset käärmeet

Kyyrantakäärme (Natrix maura)

Kyyrantakäärme (Natrix maura) viihtyy kosteilla alueilla, erityisesti jokien, purojen ja lampien läheisyydessä. Se saalistaa pääasiassa sammakoita ja pieniä vesieläimiä. Se muistuttaa ulkonäöltään nysäkuonokyytä, erityisesti värityksensä vuoksi, mutta on täysin vaaraton ihmisille.

Mistä käärmeen tunnistaa:

• Tummanvihreä tai ruskea väritys, usein laikukas tai juovikas
• Selässä vaalea juova tai kuvio
• Silmät sijaitsevat melko ylhäällä – sopeutunut veden pinnalla saalistamiseen
• Pitkä ja hoikka vartalo
• Usein havaittavissa uimassa tai aurinkoisella kivellä lepäämässä

Tikaskäärme (Rhinechis scalaris)

Tikaskäärme (Rhinechis scalaris) on helposti tunnistettavissa selkää pitkin kulkevasta tikapuumaisesta kuviosta, josta se on saanut nimensä. Se on rauhallinen ja ihmisille täysin vaaraton käärmelaji, jota tavataan laajasti eri elinympäristöissä – avoimilta pelloilta kivimuurien kupeeseen.

Mistä käärmeen tunnistaa:

• Selässä tumma tikapuumainen kuvio
• Vaalea pohjaväritys, usein kellertävä tai harmaanruskea
• Melko kookas, voi kasvaa yli metrin mittaiseksi

Etelänsileäkäärme (Coronella girondica)

Yleisesti eteläisen sileäkäärmeen tai Riccioli-käärmeen nimellä tunnettu matelija on pienikokoinen, vaatimattoman näköinen ja helposti huomaamatta jäävä laji. Se viihtyy kivikkoisilla, aurinkoisilla alueilla ja suojaisissa paikoissa. Sitä näkee harvoin ja se on ihmiselle täysin vaaraton.

Mistä käärmeen tunnistaa:

• Pieni koko, yleensä alle 70 cm
• Harmaanruskea tai oliivinvihreä väritys
• Tumma silmän läpi kulkeva juova
• Viihtyy kivikoissa ja pensaiden suojassa

”Punasilmäinen rantakäärme” (Natrix astreptophora)

”Punasilmäinen rantakäärme” (Natrix astreptophora – ei vakiintunutta suomenkielistä nimeä) on läheistä sukua kyyrantakäärmeelle ja esiintyy samoilla kosteilla alueilla. Sen tunnusomainen piirre on punertava silmä, joka erottaa sen muista lähilajeista. Vaikka ulkonäkö voi hämätä, se on ihmiselle täysin vaaraton.

Mistä käärmeen tunnistaa:

• Punertavat silmät
• Tummanruskea tai harmaa väritys, usein laikukas
• Usein kellertävät tai punertavat laikkuparit kaulassa
• Viihtyy kosteikoilla, joenvarsilla ja lammikoiden läheisyydessä

Hevosenkenkäkäärme (Hemorrhois hippocrepis)

Hevosenkenkäkäärme on hoikka, keskikokoinen ja ihmiselle vaaraton käärmelaji. Se on saanut nimensä niskan takaosan vaaleasta hevosenkengän muotoisesta kuviosta, joka erottuu erityisesti nuorilla yksilöillä. Käärme liikkuu ketterästi kivikoissa, pensaikoissa ja joskus myös ihmisten läheisyydessä, kuten puutarhoissa tai kivimuureilla. Se on päiväaktiivinen ja saalistaa liskoja, pieniä nisäkkäitä ja lintuja. Laji on suojeltu ja kuuluu EU:n luontodirektiivin liitteeseen IV eli käärmeen tahallinen tappaminen, häirintä, pyydystäminen ja elinympäristön tuhoaminen on kielletty, erityisesti sen lisääntymis- ja levähdysalueilla.

Mistä käärmeen tunnistaa:

• Pitkä ja hoikka vartalo, voi kasvaa yli 1,5 metrin mittaiseksi
• Vaalea hevosenkengän muotoinen kuvio niskassa
• Selässä tummia laikkuja, jotka muodostavat ketjumaisen kuvion
• Vaalea vatsa, usein pilkullinen
• Nopea ja ketterä liike kivikoissa ja rinteillä

Turvallisesti luonnossa

Käärmeet kuuluvat Andalusian ekosysteemiin ja pitävät osaltaan huolta luonnon tasapainosta. Vaikka osa käärmeistä on myrkyllisiä, ne eivät hyökkää ihmisen kimppuun vaan pyrkivät pakenemaan. Suurin osa puremista tapahtuu, kun käärme säikähtää esimerkiksi sen päälle astuttaessa tai piilopaikkaa häiritessä. Retkeillessä kannattaa käyttää tukevia kenkiä, pysytellä merkityillä poluilla ja välttää kivien tai tiheän kasvillisuuden koskemista paljain käsin.

Mikäli käärme kuitenkin puree, tärkeintä on säilyttää maltti ja hakeutua nopeasti hoitoon. Vakavat tilanteet ovat harvinaisia, mutta varovaisuus ja tarkkaavaisuus auttavat tehokkaimmin välttämään vaaran kokonaan.


Lähde: Wikipedia & Bicheando.net