Tulipalo, joka loi oman säänsä – Lleidan pyrocumuluspilvi riehui 28 km/h nopeudella ja vaati kaksi kuolonuhria

Lleidan tuhoisa metsäpalo on varoitus myös Andalusialle: äärimmäinen kuivuus ja kuumuus voivat synnyttää hallitsemattomia tulipaloja, jotka etenevät vaarallisemmin kuin koskaan.

Katalonian Lleidassa syttynyt tulipalo on esimerkki niin kutsutusta kuudennen sukupolven metsäpalosta – ilmiöstä, joka karkaa perinteisen ennakoinnin ja torjunnan ulottumattomiin. Tiistaina Segarran alueella roihahtanut palo synnytti valtavan, 14 kilometrin korkuisen pyrocumuluspilven, joka muutti paikallista ilmastoa ja kiihdytti liekit etenemään jopa 28 kilometrin tuntinopeudella – yli kolminkertaisella nopeudella verrattuna tavallisesti ”nopeiksi” luokiteltaviin metsäpaloihin.

Espanjan historian nopeimmin edennyt tulipalo vaati kaksi kuolonuhria ja johti useiden kylien evakuointiin tai asukkaiden määräämiseen sisätiloihin. Yhteensä noin 20 000 ihmistä joutui rajoitusten piiriin, kun palo levisi hallitsemattomasti luoden oman mikroilmastonsa. Illalla viranomaiset onnistuivat kuitenkin purkamaan rajoituksia sääolosuhteiden parantuessa.

Ensitietojen mukaan palo sai alkunsa maatalouskoneesta, joka sytytti liekit kuivassa viljapellossa juuri ennen sadonkorjuuta – alue, jossa palokuorma on suurimmillaan. Palossa menehtyivät 32- ja 45-vuotiaat miehet, jotka yrittivät paeta paloa traktorilla, mutta jäivät jumiin ja yrittivät lopulta suojautua kivien alle.

Pyrocumulus – pilvi, joka ruokkii liekkejä

– Pyrocumulus syntyy, kun kasvillisuuden palaessa vapautuva kuumuus nostaa kosteaa ilmaa nopeasti korkeuksiin, missä se tiivistyy ja romahtaa alas juuri sinne missä palo etenee, selittää metsänhoitaja Luis Berbiela, Pau Costa -säätiön varapuheenjohtaja. Hän kuvailee ilmiötä vesipulloksi, joka paiskataan auki lattialle; kaikki leviää hallitsemattomasti joka suuntaan. Samalla palo synnyttää omia ukkosia ja sähköpurkauksia.

Tulipalo sai valtavasti polttoainetta kuivuneista viljapelloista, joilta satoa ei vielä oltu korjattu. Näin muodostui ihanteellinen myrsky: kuumuus, kuiva kasviaines ja konvektiotuulet eli lämpötilaerojen aiheuttamat pystysuuntaiset ilmavirtaukset nostivat palon laajuuden 5 500 hehtaariin vain tunneissa.
– Kyse on kuudennen sukupolven tulipalosta – emme pysty ennustamaan sen käyttäytymistä emmekä hallitsemaan sen synnyttämää ilmastoa, GRAF-erikoisyksikön (Grupo de Actuaciones Forestales) kenttäjohtaja Edgar Nebot kertoo.

Ilmastonmuutos, sään ääri-ilmiöt ja tulipalojen uusi aikakausi

Berbielan mukaan ilmastonmuutos ja yleistyvät helleaallot ovat sysänneet palontorjunnan uuteen aikakauteen, jossa perinteiset varautumiskeinot eivät enää riitä.
– Tämä on varoitus uudesta normaalista. Joudumme vastedes kamppailemaan tämänkaltaisia ilmiöitä vastaan yhä useammin, hän toteaa.

Tämänkesäinen metsäpalokausi Kataloniassa alkoi kohtuullisen hyvissä lähtökohdissa kevätsateiden ansiosta, mutta sade toi myös riskinsä: se lisäsi nopeasti kuivuvaa kasvustoa, joka muuttui polttoaineeksi heti lämpötilojen noustua.

– Näissä olosuhteissa evakuoinnit ovat lähes mahdottomia. Usein on parempi kehottaa ihmisiä pysymään sisällä kuin yrittää ohjata heidät ulos palavasta ympäristöstä, GRAF:n Nebot muistuttaa lopuksi. Lleidan palo oli paitsi tuhoisa, myös karu muistutus siitä, että ilmasto ei enää tottele vanhoja sääntöjä – ja että luonto saattaa seuraavaksi iskeä vielä kovemmin.


Lähde: El País