Kandinskyn juhlanäyttely käynnistää Málagan Pompidou-keskuksen 10-vuotisjuhlan

Tämä täydellinen retrospektiivinäyttely abstraktin taiteen pioneerista avattiin viime perjantaina vuosipäivän ensimmäisenä päivänä.

Hänen viimeinen työnsä on keskeneräinen. Väritön. Hän jätti sen sellaiseksi, koska se oli teos, jonka parissa hän työskenteli kuollessaan. Se muodostaa jyrkän vastakohdan edelliselle teokselle, joka on täydellinen synteesi hänen taiteestaan ja jolla on myös elämänkerrallinen merkitys: se toimi päätynä hänen muistotilaisuudessaan. Galleriatilassa ennen näitä teoksia on esillä työ, joka riippui hänen omassa ruokasalissaan, ja sen takana olevalla näyttelypaneelilla on tyylikäs, soikeanmuotoinen öljymaalaus, jonka hän antoi vaimolleen syntymäpäivälahjaksi – esittäen sen hänelle kuin venäläinen tsaari ojentaessaan Fabergé-munan kuningattarelleen.

Vertauskuva ei ole kaukaa haettu, jos otetaan huomioon, että tämä taiteilija oli abstraktin taiteen keisari, venäläinen Vassily Kandinsky, joka on nyt uuden näyttelyn ehdoton päähenkilö Málagan Pompidou-keskuksessa. Kyseessä on erityinen ja varsin lopullinen katsaus hänen tuotantoonsa – yksi niistä tapahtumista, joka jää pysyvästi tämän ikonisen nykytaiteen keskuksen kalenteriin.

Näyttelyllä on useampi kuin yksi merkittävä syy – itse asiassa kaksi syytä. Ensinnäkin näyttely juhlistaa viime perjantaina vietettyä museon avaamisen kymmenvuotisjuhlaa. Toiseksi, Málagan toimipisteen jatkuvuus seuraavan kymmenen vuoden ajalle varmistui viime perjantaina Pariisin instituution ja Málagan kaupunginvaltuuston allekirjoittaman uuden sopimuksen myötä.

Kunnianhimoinen näyttely Vassily Kandinsky, Abstraktin taiteen pioneeri esittelee ”kronologisen matkan taiteilijan elämän läpi, joka oli hyvin tapahtumarikas: hän syntyi 1800-luvulla Venäjällä, sai Saksan kansalaisuuden 1920-luvulla ja kuoli Ranskassa. Tunnen vain harvoja taiteilijoita, jotka ovat tällaisia Euroopan symboleja,” sanoi kuraattori Angela Lampe näyttelyn avajaistilaisuudessa. Näyttely koostuu 47 teoksesta ja kattaa taiteilijan taiteellisen elämänkaaren. Se mahdollistaa paitsi hänen taiteensa kehityksen myös hänen elämänvaiheidensa seuraamisen ja vähemmän tunnettujen kausien löytämisen.

Tämä koskee hänen ensimmäisiä maalauksiaan Saksaan saapumisen jälkeen 1800-luvun lopulla, jolloin hän päätti luopua tulevasta urastaan lakimiehenä ja taloustieteilijänä Venäjällä. Näiden taiteen ensivaiheiden aikana on yllättävää huomata, että hän oli yksi impressionisteista, maalaten hyvin figuratiivisia maisemia, mutta värien hallitessa jo hänen palettiaan. ”Hän oli synesteetikko – hän kykeni näkemään äänet väreinä,” kertoi Lampe innovatiivisesta Kandinskysta. Nuori taiteilija hylkäsi sittemmin muodot ja antoi etusijan abstraktille taiteelle vuodesta 1909 alkaen, joka muodostui hänen tunnusmerkikseen. Seuraavissa näyttelyssä esillä olevissa teoksissa hän kuitenkin palasi hetkellisesti figuratiivisiin aiheisiin suuren sodan vuoksi. Venäläisenä kansalaisena hän palasi kotimaahansa, missä hän sai vaikutteita konstruktivismista, neuvostoalueella vallinneesta taiteen avantgardeliikkeestä.

”Kysessä olivat hänen poliittisimmat vuotensa: hän menetti henkilökohtaisen omaisuutensa, meni naimisiin Nina Andréjevskajan kanssa ja osallistui bolševikkien yhteiskuntaan kulttuurin demokratisoinnin kautta,” kertoi kuraattori tästä ajanjaksosta. Kandinsky kuitenkin irtautui tästä ajattelusta aloittaessaan yhteistyön Bauhausin kanssa vuonna 1919, muuttaen takaisin Saksaan ja ryhtyen opettajaksi Bauhaus-taidekoulussa. Samalla hänestä tuli yksi tämän vaikutusvaltaisen taidesuuntauksen keskeisistä hahmoista. Innovaatio ja geometrinen abstraktio täyttivät hänen taiteelliset ilmaisuvälineensä ja värit haalenivat. Natsien nousun myötä 1930-luvun alussa hänen tiensä vei Pariisiin vuonna 1933, missä hän tutustui Miróon ja löysi uudelleen värit ja muodot abstraktissa taiteessaan, antaen omalle tyylilleen uuden elämän.

”Tämä on ainutlaatuinen ja intiimi näyttely, joka mahdollistaa yhteyden muodostamisen Kandinskyn työhön,” sanoi näyttelyn kuraattori ja korosti, että sana, joka parhaiten kuvaa taiteilijan työtä, on ”värähtely”, sillä hän pyrki taiteessaan siihen, että ”sielu värähtelisi muotojen ja värien kautta.”

Kyseessä on retrospektiivinen näyttely, joka tarjoaa laajan katsauksen tämän ranskalais-venäläis-saksalaisen taiteilijan elämään ja tuotantoon, ja joka yhdistyy Centre Pompidou Málagan ”erinomaisesti” toteutettuun näyttelyarkkitehtuuriin ja sommitteluun, kuten Angela Lampe asian ilmaisi.

Näyttelyn Vassily Kandinsky, Abstraktin taiteen pioneeri avajaiset, joita tukee Fundación La Caixa, pidettiin viime perjantaina. Näyttely on avoinna syyskuuhun asti. Avajaisiin osallistui muun muassa Ranskan suurlähettiläs Espanjassa, Kareen Rispal. Suurlähettiläs nosti esiin Málagan Pompidou-keskuksen esimerkkinä Espanjan ja Ranskan kulttuuriyhteistyöstä: ”Ja sanon tämän täällä, Picasson syntymäkaupungissa, jossa vuonna 2023 molemmat maat juhlivat hänen kuolemansa vuosipäivää tiiviillä museoiden välisellä yhteistyöllä.”

Picasson henki

Tämä Málagassa aistittava Picasson henki mainittiin myös Centre Pompidou’n Pariisin johtajan Laurent Le Bonin puheessa. Hän totesi, että aivan kuten Málagassa syntynyt Picasso, ”myös Kandinsky oli hieman ranskalainen”, ja siksi molemmat taiteilijat olivat pioneereja paitsi taiteessa myös siinä, mitä tänään kutsutaan Euroopaksi: ”Täällä tunnemme olevamme omalla maaperällämme.”

Málagan pormestari Paco de la Torre käytti myös puheenvuoron näyttelyn avajaisissa ja kiitti tätä upeaa näyttelyä, joka ”osoittaa Pariisin Pompidou’n voiman ja mahdollistaa sen, että Málaga voi toimia yleismaailmallisen taiteilijan merkittävänä näyttämönä.”

Puheet päättyivät Laurent Le Bonin kehotukseen aloittaa seuraavat kymmenen vuotta näyttelyitä ja taiteellista vaihtoa:
”Vive Málaga! Vive le Centre Pompidou Málaga! Et vive les relations culturelles franco-espagnoles!”

Lähde: www.surinenglish.com